Työmatkani Aulangolle osui mukavasti vapaavalintaisen Syyskampa- aiheen viikkoon. Syksy näyttäytyi siellä todella kauniina, niin kauniina kuin vain syksynpehmeät auringonsäteet ruskassa voivat olla. Kuviin en saanut sitä taikaa vangittua, mutta kylläkin syksyn merkkejä senkin edestä. Mahtavan voimauttavaa sateisen sairasteluviikon jälkeen! Tätä syksyä rakastan!

Hassua, että nyt pääsin taas Aulangolle, niin pian ensivisiittini jälkeen. Ainon ja Jannen lapset ovat kasvaneet viidessä viikossa hurjasti, lähes vanhempiensa kokoisiksi mutta asut ovat edelleen vauvvanharmaat.

33-metriä korkeaan näkötorniin en tällä(kään) kertaa tohtinut kiivetä, mutta villiviinien ympäröimään Onnen temppeliin, joka on oikeasti huvimaja,  taistelin tieni.