Kun on viikon ollut sairauslomalla, joutilaana ja kotona, niin sitä pitkästyy. Ja kyllästyy. Eipä paljon tarvinnut ystävän vihjaista, että pidetään prinsessahääpäivä, kun olin jo innolla mukana. Mitä vaan, mikä toisi jotain eloa tähän tylsyyteen!
Rekvisiittana oli asiaankuuluvasti prinsessakakkua. Kahville katoin mummuvainaan 1930-luvun Arabian kultareunaiset pyhäkupit ja Tillanderin käpyhopeani. Kuohuvaa juomaa nautiskelimme tsekkiläisistä käsinhoituista kristallilaseista, jotka 80-luvulla rautaesiripun takaa salakuljetin mukanani.
Ja niin rinsessa sai rinssin ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se <3 <3