Viimeiset kolme päivää olen maannut, maannut ja maannut kahden eri taudin kourissa sängynpohjilla. Eilen jo päätin, että perjantaina kurkistan ulos ja niin myös tein! Pitkästä aikaa ilma olikin oikein mukava, ei siis satanut kaatamalla kuten muina sairaslomapäivinäni. Hiippailin puutarhassa yöpuku ja froteetakki päällä, tein myös talon päädyn metsässä pikkukierroksen, jotta näkisin syksyn merkkejä vähän lähempää. On se kumma, kuinka tuo ulkoilma ja luonto sitten piristää, olin kuin uusi ihminen pienen happihypähdyksen jälkeen. Ja syksynmerkkejä löytyi, kuten saatte huomata.

Viimepäivieni sänkyseuralaiset, kissakolmikko sekä Håkan Nesserin 510 sivua.

Kiitos syyskamman, tänään oli sentään pakko piipahtaa ulkosalla.