Eilen sukuloin Helsingissä, veljenTytön ja Miehensä luona. Matka oli äitienpäivälahja mummulle, eli äidilleni, joka ei ollut taloa vielä päässyt näkemään. Me veljenTytön kanssa järjestettin sitten tämä keväinen naistenpäivä, jossa osuuteni oli kyyditys. Tyttö tilasi ihanaisen sään ja onnistui ajoittamaan puutarhan mahtavaan kukintaan :) Epäilen, että oli manipuloinut omenankukatkin juuri parhaaseen vaiheeseen, ihan pikkuisen nuput olivat avautuneet.

Olen vieraillut talossa ennenkin, mutta silti kokemus taas sykähdytti. Puutarha on täynnä pieniä uniikkeja yksityiskohtia ja eri toiminnot on rennossa sopusoinnussa keskenään. Tyttö on näppärä käsistään ja taiteilija sielultaan.Miehensä kanssa ovat puurtaneet talon uuteen uskoon sisältä ja ulkoa.

Sain piristysruiskeen meidän naisten yhdessäolosta ja kaikesta kauniista ympärilläni. Josko minäkin taas innostuisin kodin ja puutarhan tuunaamiseen? Kotiinpalattua katselin ympärilleni uusin, levännein silmin. Kevään väsymykseni pahin selkä lienee taitettu, kun innostun suunnittelemaan. Vapaa viikonloppu kruunaa iloni. Lisää Tytön ja Miehen rintamamiestalon elämää löytyy blogista, eilentänäänhuomenna. Heippa taas kaikki karhut pesissänne, toivottavasti tavataan pian <3