Matkakertomus on edennyt Jordaniaan. Laiva parkkeerattiin Akaban satamaan, josta on vain parisen kilometriä matkaa kaupungin keskustaan. Uimarantakin vieressä on, mutta bikineissä siellä ei voi esiintyä, vaan pitäisi olla arabinaisen kaikenpeittävä vaatetus. Joten se jätettiin sitten kokeilematta.

Ensin Wadi rum, kappale upeinta autiomaata. Jordanian pinta-alasta 75% on autiomaata! Jeeppisafarilla pääsi kokemaan sekä hiekan, auringon että tuulenvireen. Ja myös aavikon laivat, kamelit. Ihan villit sellaiset.

Hiekkaa silmän kantamattomiin....

Beduiinileirissä yrttiteellä.

Ja täytyihän kamelikyytiäkin kokeilla, tässä me Husbendin kanssa.

Aurinko kun laski, tuli aavikolla aika viileä.

Akaban keskusta, kameli näyteikkunakävelyllä. Me olimme ostoksilla valikoiden kuolleen meren tuotteita.

Ja sitten Petraan!

Sveitsiläinen Burckhardt koki varmaan elämänsä yllätyksen vuonna 1812, kun hän löysi Jordanian eteläisessä autiomaasta Petran muinaisen kaupungin. Antiikin kahdeksas ihme oli ollut länsimaiden tietoisuudesta kadoksissa 1300-luvulta lähtien, vaikka sinne ovat jättäneet jälkensä Raamatun Mooses ja Aaron. Petra on yksi uuden ajan seitsemästä ihmeestä.

Samanlaisen yllätyksen kokee edelleen varmasti jokainen matkaaja. Petra on kaupunki yli kahdentuhannen vuoden takaa. Kallioihin louhittuun kaupunkiin on käveltävää kolmisen kilometriä, loppumatkan reilun kilometrin pitkä kapea rotko laskeutuu loivasti vanhaan kaupunkiin. Luonnon luoma kanjoni on ahtaimmillaan kapeikoissa. Seinämät ovat koko matkan pystysuorat, korkeimmillaan 80 metriä, ja luonnon suuren käden ihmeellisiin muotoihin kovertamat vaihtelevissa ruosteen, roosan, vihreän, sinisen sävyissä.

Kanjoni, Siq, on ajoittain vilkas väylä, kavioiden kapse kaikuu seinämistä, kun matkailijoille kyytiä tarjoavat ratsumiehet ja kärryjen ajajat karauttelevat edestakaisin.

Jo pelkkä kanjoni riittäisi nähtävyydeksi, mutta kun parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen kiviseinät väistyvät, ei voi kuin huokaista. Edessä on Petran kaunein rakennus, Al-Khazneh . Roosaan kallioseinämään kaiverrettu monumentti oli alunperin kuninkaan hautakammio, myöhemmin temppeli. Se oli tapahtumapaikkana, kun elokuva Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) huipentui loppuunsa. Siitä lienee nimitys Aarrekammio.

Aavikon hiekkainen tuuli on syönyt kuninkaiden hautoja, mutta edelleen ne kertovat vainajien palvonnasta. Monet temppelit palvelivat kirkkoina ja luostareina Bysantin aikaan. Perinteisesti luolissa asuivat beduiinit, mutta nykyisin Petrassa ei ole lupa heidänkään enää majoittautua. Beduiineille on rakennettu uudet kaupungit.

Näillä vuorilla on myös Mooseksen lähde, Ain Musa , missä Mooses Vanhan testamentin mukaan koputteli kepillä kalliota ja sai siitä juomavettä.  Ajoimme paikan ohitse, siinä sijaitsee nyt mitäänsanomaton liikerakennus.

Jordanialainen viini on hyvää, tässä lounaspaikan valikoima.