Aloitin vihdoin betonikurssilla. Sairaslomani aikana selasin lukemattoman määrän betonikirjoja ja mietiskelin, mitä tahtoisin tehdä.

Kirjakuvat eilentänäänhuomenna-blogista luvan kanssa.

Puutarhaan tulevaan mietiskelynurkkaukseen tahdon suuren betonimunan, jonka ehkä päällystän mosaiikilla tai sitten luonnonkivillä tai niiden yhdistelmällä. Värimaailma mustaa, harmaata, vaaleaa. Sitten samaan sävyyn parit ruukut kukille, jotta saavat asettua munan lähistölle.

Linnuille tekisin juomapaikan, johon tulee mosaiikkipäällystys vihreä-turkoosi-oranssisävyin. Ehkä siihen tulee jalka tai sitten ei. Ja tietysti samaan sävyyn niitä kukkaruukkuja, haha.

Myös grillipihan terassille tahdon betoniruukkuja kukille, ja jostain syystä suurin intoni on tehdä vekkimuotoinen kapistus jos sellaisen suojaruukun tai varjostimen muotiksi jostain keksin. Harmittaa, kun viimekesänä raivasin tehokkaasti ulkovarastot tyhjiksi ja siellä olisi ollut jos jonkinmoista muotiksi sopivaa ruukkua ja kippoa. Tämä grillipihan kokoelma saa olla pääosin betonipintainen, mutta ruukkujen muoto ja koko voi vaihdella. Ehkäpä joku mosaiikkijuttu tännekin tunkee, olenhan myöhemmin keväällä menossa vielä mosaiikki-kurssille. Ja ehdottomasti haluan ruukun, jonka reunat on koristeltu narukiemuroin valuvaiheessa! Myös kuvanmukaiset vadit herkillä kuvioilla olisivat ihania, mutta en raaski mummuvainaan alpakkalautasta ehkä käyttää muottina. Kirpputorille pitäisi siis marssia! Ja kunhan kesä koittaa, pitää valaa kasvien lehdistä jotakin.

Grillipihan ruukkukokoelma pääsee joskus tulevaisuudessa ompelukonepöydän päälle, kunhan ensin saan sille pöydälle tehtyä raudallavahvistetun betonisen tason. Tämä ei ehkä tulevana kesänä vielä toteudu.

Betonin yhdistäminen turpeeseen kiehtoo myös ja ensi kesänä pihaan nousee muutama iso hypertuffa-allas kasveille ja hassunhauska koristetuoli. Hypertuffan  vanhaa rappioitunutta kiveä muistuttava ulkomuoto on kovasti mieleeni. Ehkä mietiskelynurkkauksen heinät pääsevät myös hypertuffa-kaukaloihin..... Nämä työt on suunniteltu omassa pihassa, oikeassa paikassa valmistettaviksi. Ja ilokseni ystävä  M innostui ajatuksesta niin, että yhdessä on tarkoitus ahkeroida. Siitä tulee kivaa!

Niistä suunnitelmistani ja haaveistani kertyikin melkoinen lista, oli siinä opettajalla pokassapitämistä kun sen tunnin aluksi kerroin. Muut ekakertalaiset olivat nimittäin hiukan vaatimattomimmilla linjoilla...

Ekalla työskentelykerralla tein kanaverkosta munan mallisen muotin, jonka tungin täyteen sanomalehtipaperia. Ihan työstä kävi se ja sormet oli kovilla. Seuraavalla kerralla viimeistelen munan muotoa ja alan rappaamaan betonia siihen verkon päälle. Rappaus tehdään monessa erässä, koska munaa täytyy aina käännellä niin, että märkä betoni on vain yläpuolella. 

Ihanaa, kun saan pitkästä aikaa tehdä ja luoda jotakin käsilläni! Todella terapeuttista ja rentouttavaa. Hmm, mietiskelynurkkaukseen olisi mukava mennä betonilaattoja pitkin*