Pitkästä aikaa mahtavan ihana viikonloppu!

Perjantaina tein ystävän kanssa metsäkävelyn ja sovimme lauantaille vesijuoksusta, mikä sitten toteutuikin aurinkoisessa uimahallissa keväisin tunnelmin.

Sunnuntaina ulkoilin jälleen, reipas kävelylenkki järvenjäällä niemen ympäri. Aurinko porotti ja lumi heijasti valoa, valokuvia napsin häikäistyneenä silmät kiinni. Suksia hiukan kaipasin, mutta kun mulla on niissä pakkaskelin pitoteipit, ei niitä voi nollakelillä käyttää.

Ahkeria hiihtäjiä palaa Siilinkarilta päin, siellä oli ulkoilupäivä myös.

Kivet on kauniita. Aina. Myös jäässä. Saaren kivinen leposohva ei ollut vielä sulanut esille, täytyy pakata minttukaakaot matkaan ja mennä tutkimaan tilannetta loppuviikosta uudestaan.

Vahingossa erilaisempi kuvakulma, by sokea kuvaaja. Heiniä toisin kotiin mutta nuo kissat...

Jostain syystä soutuveneet ovat mielestäni romanttisia. Vuosia sitten kuvasin Inkoon saaristossa venepariskunnan, jotka oli nostettu kuivalle maalle nurinpäin päällekkäin. Mahtaakohan se fiilis olla tuon romantiikan tunnelman takana.

Ja talvinen ulkoilutapahtuma oli myös meidän rannassa, siinä käristettiin makkarat nuotiolla ja taputettiin nuorille hiihtokilpailijoille. Nuorin kultamitalityttö oli 2-vuotias.

Tänään pääsin ihan työaikana avantouimaan, se kruunasi onnistuneen viikonloppuni vaikka tuulinen ilma olikin! Ai niin, ja löysin töistä mahtavan valikoiman kippoja betonitöihin. Nyt on joulutunnelma, hih.