Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös kevään kurssini, keramiikkaa ja mosaiikkia.

Kuten kuvista on voinut seurata, olen aloittanut mallin muokkaamisesta ja saviklöntistä jonka kaulitsin sopivaan vahvuuteen. Käytin sekä tummaa että vaaleaa savea, jotta sain tuntumaa molempiin.

Seuraavassa vaiheessa leikkasin palaset kaavojeni mukaan ja sitten ne menivät raakapolttoon, uuniin. Ekan polton jälkeen laitoin lasitteita ja oksidointeja, sitten taas palat uuniin.

Sen jälkeen mosaiikkipalojen istutus kuvan päälle, liimaus puotipaperille, paperi-mosaiikkiyhdistelmän liimaus vatini pohjalle ja eikun betonipuuroa sekoittelemaan. Koska kaikki ei aina suju kuin Strömsössä, jouduin muokkaamaan pohjaan päin kapenevalle muottiämpärille uuden pohjan lastulevystä jotta ympärysmitta pysyi sopivana. Ja betonissakin oli hiekka liian suurirakeista, joten sitä piti siivilöidä pariin otteeseen, joista toinen kerta märällä metallisiivilällä. Siinä oli kynnet kovilla ja husbendille piti laittaa viestiä, että sammuttaa illallispöydästä kynttilät, kun iltani venyi oletetusta nopeasta betoninheitosta muutaman tunnin väkertelyyn. Mutta lopussa kiitos seisoo?

Viikon odotuksen jälkeen pääsin kurkistamaan, onko kakkuni hyvä. Pientä puhdistusta vielä ja eikun kuivattelua jatkamaan.

Tulossa vielä tuotos omassa ympäristössään!