Jatkan urakkaani puutarhakirjojen parissa.

Puutarhan vihreä vuosi on yleisteosten ehdoton helmi. Kirja minun makuuni. Ohjeita kasvihuoneviljelyyn, vuodenaikojen mukaan tehtäviin hommiin, maanhoitoon ja erilaisiin kasvupaikkoihin sekä runsaasti listoja kullekin paikalle sopivista kasveista.

Kirja on tämänvuotinen, mukana on uusia kivoja juttuja ja perinteistä asiaa. Kuvitus on hieno.

Tekijät esittelevät kotipuutarhan luotettavimmat kasvit ja käytännölliset työtavat, jotka ovat myös ekologisesti kestäviä. Kirja opastaa vastuulliseen kotiviljelyyn ja avaa myös alan sanastoa: mitä tarkoittaa taimikasvatus, mikä on silmu, juurakko tai kukkapohja. Kirjan kuvissa työskentelyä puutarhoissa, viljelypalstoilla ja yrttitarhoissa on kuvattu aidoissa tilanteissa.

Puutarhan vihreä vuosi esittelee maalais- ja kaupunkipuutarhoja, kukkivia ja vihreitä istutuksia, hyöty- ja koristetarhoja. Se johdattaa lukijan läpi kasvukauden, varhaisesta keväästä syksyyn, missä odottaa jo uusi alku, kun kukkasipulit istutetaan multaan.

Niinhän siinä sitten kävi, että kirjan tilasin omakseni. Tämä on juuri sellainen, mitä voin kuvitella talvella selaavani ja tekeväni suunnitelmia (oikein vakavampia, kasveja koskevia, ei vain puutarhan sisustusta) tulevaisuuteen. Kirjaston kirja ei tätä tarvetta tyydytä. Liki 300- sivuinen teos löytyi adlibriksestä hintaan 21,90 mikä on mielestäni varsin kohtuullinen.

Oih, tuo oikean puoleisen sivun kuva on niin herkullinen. Raikkaan valkoisen joukossa tuo tähkämäinen kukka jossa hiukan punerrusta, kaunista-kaunista. Harjaneilikka juuri lunasti paikan perennapenkistäni!

Laukoistahan me Bélan kanssa tykätään molemmat.

Lehtokielo. Tätä viisas veljenvaimoni löysi meidän taloyhtiön kompostista. Vielä en tiedä mihin taimen laittaisin (aion siis sen käydä sieltä vohkimassa) mutta johonkin laitan. Kaunis on, enkä ole ennen tätä tavannut.