Vietin kolme ihanaista päivää viimeviikolla pääkaupungissa veljentyttäreni ja hänen viisiviikkoisen tyttärensä seurassa. Perheenisän työmatkan aikana oli Nénin (unkaria, tarkoittaa tätiä ja kuulostaa nätimmältä kuin suomen isotäti) apukäsille käyttöä. Olipa virkistävää elää vauva-arkea näin vuosien jälkeen. Tyttö pikkiriikkinen on aivan mahdottoman suloinen  <3 Mulla on jo kova ikävä, onneksi kohta on kastejuhlat tulossa.

Lisää vauvajuttua ja rintamamiestalon elämää löytyy eilentänäänhuomenna -blogista, suosittelen. Ihanasta puutarhasta napsaisin kotiin mukaan isomaksaruohon kukkia, jotka toivon ehtiväni vielä juurruttaa vesilasissa ennen talven ja pakkasten tuloa.

Mielenliikutukselta ei ole vältytty, sillä viikonloppuna oli sitten toisen veljeni pojan häät, jonne meidät oli Husbendin kanssa kutsuttu. Vihkiminen kotoisassa Finlaysonin kirkossa, hääjuhla tunnelmallisella Haulitornilla. Oli muuten ensimmäiset häät, joissa Husbend pääsi riisiä heittämään. Siis ensimmäiset Suomalaiset häät hänelle.

Morsian on kaunis ja sulhanen komea. Hääleipä maistuvaa, kuten kaikki juhlan ruuat. Musiikkiohjelma ansaitsee erityismaininnan, hääparin ystävissä on todellisia osaajia.

Koristelu oli syksyn ruskan sävyllä, niinpä hääkimpussa oli oranssit kallat ja pöydissä vaahteranlehtiä sekä tammenterhoja kera kynttilöiden. Pisteenä iin päälle oli nimikoituun säkkikankaiseen pussukkaan pakatut kukkasipulit, jotka me vieraat saimme kera yksilöllisen  rakkausajatuksen. Ihanat järjestelyt!

Haulitornin juhlahuoneisto on tunnelmallinen, rustiikkinen tila ja mukavan intiimin kokoinen. Tässä Husbendin kännykällä lähteissä ottamat tunnelmakuvat ulkopuolelta.