Syyskampakohteeni on syksyisellä tuulella, kiva väritys senkun syvenee. Kerrankin olen ajoissa kuvani kanssa, enkä ihan viime tipassa.

Kissat ilahtuivat lämpöisestä ilmasta, pakkohan sitä oli kummastella että mitäs se mamma nyt puuhaa.... No mammahan pohtii ja pähkäilee sitä,  että kuinka kisujen ulkoiluhäkki olisi viihtyisämpi ja nätimpi. Kymmenessä vuodessa on alue rappioitunut, onneksi perustukset on tehty huolella ja tolpat pysyvät ryhdissä edelleen, eikä kattokaan ole romahtanut.

Kissojen ulkoiluhäkki menee peruskorjaukseen ensi kesänä. Häkki itsessään säilyy, mutta ehkä käsittelen nuo kulmapuut tummalla ruskealla öljyllä. Valkoiselle seinälle suunnittelen humalaa. Puulattia nostetaan ylös ja maata kaivetaan syvemmälle (Husbend varmaan huokaisee) ja uusitaan hiekat. Puut uusitaan tai öljytään ja osa lattiasta tulee kissojen rakastamalle betonilaatoitukselle, ehkä myös liuskekiveä tulee alue. Kasveista asteri saanee lähtöpassit,  se leviää niin hurjasti. Tuija ja pieni kuusi pysyvät paikoillaan, kuunliljan tilalle laitan ehkä hanhikkia. Kiipeilypuu vaihtuu kolmeen erikorkuiseen koivupöllliin, joiden päältä voi tähystää ja kylkiin teroittaa kynsiään. Elävästä pajusta kaavailen majaa ja/tai tunnelia, jonka päälle voisivat kivetä. Tässä perussuunnitelmani.

Kiersin puutarhassa kameran kanssa tallettamassa myös kukkia.

Ja sitten kasvihuoneen satoa. Kuten näkyy, paprikat alkavat olla valmiita, viimeiset tomaatit on kerätty pöydälle ja myös chileistä pari puskaa on kunnolla punaisina. Pöydällä olevan myöhään saadun taimen palot ovat vasta vihreät. Habanero ei vielä ole valmis, mikä on kamalaa koska pensas on ihan liian iso sisälle kannettavaksi joten nyt aurinkoo kiitos ja reilusti!

Ja vielä syksyn väritystä.