Elefanttiheinä Malepartus

Hurmesilkkiheinä

Isotähtiputki Venice

Kaunokainen

Kaunopunahattu Vintage Wine

Keijunmekko

Lilja Buff Pixie

Lilja LA-hybridi Red Planet

Lumimarja Mother of Pearl

Petunia Black Satin

Suklaakosmos

Vuoriruokobambu

Kaupungissa jo viikon valepoikamieselämää viettänyt Husbend esitteli Alppien pääkaupungin, Grenoblen minulle ylläolevan otsikkoni mukaisesti. Kaupunki on kuuluisa paitsi olympialaisista (vuonna 1968), ydinvoimaloista ja hiukkaskiihdyttimestä myös tiedekeskuksena. Opiskelijoita on 60 000, mikä vastaa noin kolmannesta keskustan asukkaista. Ranskalainen ystävämme mainitsi heti, että Grenoble on maan saastunein kaupunki. Ei mikään ihme, koska Alpit ja vuoristot ympäröivät kaupunkia kaikilta suunnilta. Laaksossa kiemurtelee lisäksi Isere (käärme)- joki ja suoraviivaisempi Leijonajoki. Ranskan toiseksi suurimpaa kaupunkiin Lyoniin on matkaa noin 100 km, Italian Milanoon 300 ja Sveitsin Geneveen 150 km.

Etukäteen etsin Grenoble- tietoja, mutta englanniksi ei juuri mitään löytänyt. Ranska-oppaassa oli muutama hotelli, ravintoja ja sitten yksi jazzklubi jonka nettisivuja tsekattuamme päätimme katsastaa. Husbend kävi etukäteen varaamasssa meille pöydän tuohon pieneen suosittuun ruoka- ja konserttipaikkaan, jonka ranskankielinen nimi La Soupe aux Choux tarkoittaa kaalikeittoa. Se on siis ensimmäisen illan kohde. Ja huippukohde olikin! Mahdottoman hyvää ruokaa, intiimi tunnelma ja ihanaa rentoa jazzia.

Seuraavana päivänä mikä oli sunnuntai, päätimme tutustua kaupungin suurimpaan turistirysään, Bastilleen. Ilma oli sellainen mukava aurinkoinen ja lämpöä noin 5-10 astetta päiväsaikaan. Kovasti kadehdin ulkosalla myytäviä hedelmiä, kasviksia ja kukkasia. Onnenpensaat ovat kukassa, samoin Vihmat availevat nuppujaan.

Nettisivut mainostavat oikein englanniksi, että Bastille on auki vuoden ympäriinsä mutta toisin kävi. (Tai no onhan se vuori tietysti olemassa). Vuoren päälle kulkee tavallisesti vaijerihissi, jossa yhteen kuplaan voi istua 6 henkeä. Nyt tuo kuplakärry oli remontissa ja ylös taksilla ajeltuamme totesimme, että myös Bastillen kahvilat sekä kuuluisa hyvä ruokaravintola olivat kiinni. Ja mikä hassuinta, mitään kuljetusta ei vuorelle ollut, vain tyly lappu kuplakärryn lähtöpaikalla että ei liiku ei. Onneksemme kahvion tarjoilija osasi englantia ja palveli meidät viimeisen päälle hienosti ja tilasi taksin oven eteen. Kas kun missään ei edes mainostettu mistä takseja löytyy..... Bastillesta näkee koko kaupungin, ei ihme että se on suosittu paikka ja katselijoita riittää. Ja mihin vain ilmansuuntaan sitä katsookin, siellä on vuoristoa. Korkeimmat huiput ovat hiukan alle 3000 metriä.

Isére- joki kiemurtelee.

Löydätkö kuvasta Husbendin?

Grenoblen keskustaa ja Alppeja.

Päätimme kävellä Bastillesta takaisin keskustaan, matkaa oli reilut kolme kilometriä ja kaltevuussuhde pääosin 30%. Lenkkarit tai kävelykengät olisivat olleet tarpeen.

Tässä taas Iséreä.

Alpit on upeat auringonlaskussa.

Seuraavana päivänä on arki ja Husbend menee kurssille päiväksi. Jaloissani 3 rakkoa ja lisäksi pikkuvarpaan kynsi mustana. Minä hyppään ratikkaan ja ajelen kaupunkia ristiin rastiin ja pyörin keskustassa. Kevään ranskalaismuoti on kirkkaita pastellivärejä joten eipä tarvitse kukkaroa avata.

Illalla menemme yhdessä isoon ostoskeskukseen Grand Placeen, jossa on alennusmyynnit juuri parhaimmillaan. Grenoblekirjaa en koko kaupungista löydä, enkä myöskään " I <3 Grenoble t-paitaa" jonka olisin Husbendille tästä työreissusta muistoksi hankkinut. Mutta niitä vuoria on, mihin ikinä päänsä kääntääkin!

Voi hyvänen aika, mikä kollaasikirppu.

Kolmen yön jälkeen palaan kotiin, Husbend jää sinne vielä kursseilemaan muutamaksi päiväksi. Minä, lentopelkoinen ihminen lensin kuusi (6!) lentoa ja vieläpä ihan yksikseni. Olen ihan oman itteni sankari!

Husbend lähti sunnuntaiaamuna työmatkalle kahdeksi viikoksi. Tähänastisen reilun kymmenvuotisen yhteiselämämme aikana ollaan pisimmillään oltu erossa parin yön pätkissä, joten melkoisen uusi tilanne. 12 kokonaista yötä yksin!Niin laskimme.

No tietysti sitten keksittiin uusi lasku, 6 yötä yksin + 3 yötä kaksin + 3 yötä yksin. Näyttää jo paljon paremmalta! Siispä viikonloppuna lennän Etelä- Ranskaan, Grenobleen, jihaa :) Husbendin matka varmistui vasta viikko sitten ja mun menemiseni vasta viikonloppuna, joten melkoisen nopeat on aikataulut. Lämmin kiitos joustaville työkavereilleni.

Nyt parina päivänä mulla on ollut  oikea ahkeruuskohtaus. Pakkasin kaikki kierrätystavarat lääkkeistä muovipussukoihin ja vein ne eteenpäin. Siivosin yöpöytäni, mikä olikin melkoinen urakka! Pohjimmaisena oli mm syksyn siemenkuvastot, joten ei ole ihan joka viikko tullut sitä siivottua. Hahah. Olen todellakin päässyt yli nuoruuden pedanttisuudesta. No tämä jo vähän nolottaakin.

Pyykkiä olen pessyt urakalla ja kaiken kukkuraksi ajattelin pikalaihduttautua! Sitten elokuun on elopainoni lisääntynyt 9! kiloa ja jotenkin kummasti vaatteet vähä kiristää. Nyt siis viiden päivän pikakuuri ja voila, Ranskaan lähtee hoikka minä.

No höpö höpö, ei nyt sentään;)  Kunhan saan tämä mässytyksen poikki ja vähän turvotuksia vähemmälle niin hyvä on. Katsonpa sitten jatkotoimenpiteitä reissun jälkeen.

Kaiken ahkeroinnin vastapainoksi olen viettänyt myös aikaa Stephen Kingin seurassa vuoteessa. Kuvun alla on 1116 sivuinen jättiopus, jota en jaksaisi istuviltaan edes lukea.

ps. Grenoble- vinkkejä vastaanotetaan!

Uusi vuosi ja uudet kujeet tietokoneeni kanssa. Husbend (herra it-insinööri) teki koneelleni suuren (sinänsä varmasti tarpeellisen) huollon ja kaikista varotoimista huolimatta menetin tietoja. Valokuvat onneksi on kaikki tallella, mutta työpöydän muistijuttujani ei löydy mistään, eikä suosikkeja eli kirjanmerkkejä! Kirjanmerkkeihin olin tietysti tallettanut kaikki tärkeät ja kivat blogit joissa tahdon vierailla sekä matkustusvinkkini, ostospaikkani, puutarhaohjeeni, asiontipaikat ja mitä vielä. Kun vielä koneen aloituskuvakin on kadonnut (nyyh, Reetun suloiset tassut) on koneeni kuin jokin vieras sieluton masiina vaan. Kaikenmoiset käyttäjätunnukset ja salasanat joita olen vuosien varrella tallentanut ovat niinikään kadonneet bittitaivaaseen. Ei kiva.

muoks* onnistuin löytämään The Tassut! Bonuksena Reetu koko pallopäisessä komeudessaan.

Reetu tuli meille Kissojen katastrofiyhdistyksestä kahden huostaanoton jälkeen vuonna 2001. Meillä oli silloin pikkuinen kissaneiti Pyry, joka tarvitsi aikuista kissaa ohjaamaan ja siihen hommaan Reetu oli varsin mainio, koska tuli kaikkien kissojen kanssa aina hyvin toimeen. Ihmisiin Reetu ei aluksi luottanut ja kestikin vuoden verran että sain kissaherran syliini vapaaehtoisesti. Seuraavaksi Poika sai kokea tuon ihmeen. Senjälkeen Reetu tutustui naispuolisiin ystäviini ja hiljakseen luottamus ihmisiin löytyi uudestaan.

Vuodatus on tökkinyt vuodenvaihteessa ja uuden ulkoasun rakennustyömaani ei ole sujunut. Kaiken kukkuraksi onnistuin itse deletoimaan edellisen blogipohjani, jota olisin voinut edes jonkinmoisena hätäratkaisuna käyttää. Tahtoisin uutta, valoisampaa (lue keväisempää, mutta kuitenkin klassista) ilmettä ja otsikon linkitys on ehdoton vaatimus. Mitähän muuta toivetta olisi?

Jokohan uskaltaisin sanoa ääneen, että käteni on vihdoin aikas paljon paremmassa kunnossa ja pystyn koneella hommailemaan kohtuudella. Useimpina päivinä pärjään aamu- ja iltasärkylääkkeellä, mikä toki sekin on paljon mutta verrattuna aikaisempiin jopa 8 tabletin lisäyksiin, se on kohtuullista. Pääsin mukaan epikondyliitti-tutkimukseen, jossa verrataan plasmasolujen vaikutusta kroonistuneen tenniskyynärpään hoitoon. Verrokkiryhmät saavat injektiona kokonaista verta tai keittosuolaliuosta. Uskon kuuluvani tuohon oikeaan, plasmasoluinjektion saaneiden ryhmään, koska hoito on purrut. Tutkimukseen kuuluen käyn erikoislääkärillä vuoden ajan säännöllisesti, se tuntuu hyvin turvalliselta kun oikeasti asiaan paneudutaan. Puristusvoima oli jo parantunut 30 tasolta 60 tasolle ja sen helpotuksen huomaan.

Ja vuoden ensimmäinen puutarhalehtikin jo kolahti postiluukusta tuomaan toivoa keväästä! Tämä kuva lähirannasta on kahden vuoden takaa ja edelleen yksi lempikuvistani. Kevättalvea parhaimmillaan.